Joululahjasavotta

Sain suurimman osan joululahjoista tehdyksi jo alkusyksystä, mikä oli ihan kiva myöhemmin kun koulukiireet alkoivat painaa päälle. Vielä muutamat sukat piti silti ennen joulua saada väännettyä että kukaan ei jää ilman pehmeää pakettia.

Monena vuonna on tullut annettua äitille ja mummuille lahjoja, mutta vaari ja isä on jääny vähemmälle. Tänä jouluna otin asiakseni tehdä vaarillekin jotakin ja nämähän siitä sitten syntyivät. Lankana on seiskaveikka nostalgia ja Novitan Tivoli. Malli oli alun perin dropsilta, mutta kun neuloessani muokkasin ja muokkasin sekä muotoa että kuviota, niin eipä nämä paljon enää alkuperäiseltä näytä.

Toinen mummuni on ikänsä neulonut hifistelyneuleita ja sille halusin tehdä jotain mitä se ei ikinä ois itse voinut värkätä. Aikatauluongelman takia piti tehdä omasta päästä ja vielä mahdollisimman helppo malli, jossa mukavuussyistä on lyhyet varret. Että saisin niihin vähän jotain erikoista, laitoin seiskaveikan kaveriksi kimaltelevan silversoftin.

Aikasemmin syksyllä esittelin täällä kuvassa olevat siniset porosukat. Ihan viimisinä iltoina ennen joulua tajusin, että Australian vieraita on kaksi ja toiselle on sukat vielä tekemättä. Tottakai sukkien piti olla samaa sarjaa, joten ei siinä auttanut muu kuin kaivaa dropsista porokuvio esiin ja lykkiä seiskaveikat puikoille. Kiirehän siinä tuli, mutta oli se sen arvosta kun vieraan ilmeen näki. Vaikka eihän Australiassa paljon villavaatteita tarvitakaan :D

Alkusyksyn sukkailut

Minulla on ollut alkusyksystä kauhea neuloosi päällä ja sukkaa on pukannut aina kun on koulun alulta ja yleiseltä lusmuamiselta kerennyt. Koska kameran, jaksamisen ja ennen kaikkea aikataulun kanssa on kuitenkin ollu välillä ongelmia niin valokuvaus on jäänyt lähes olemattomiin. Nyt sain kuitenkin viimein vapaapäivän koulusta ilman mitään erityistä tekemistä ja suhteellisen kunnollisella luonnonvalolla vielä.

Nämä ensimmäiset on seiskaveikkaa, malli vaihteeksi omasta päästä. Halusin tehdä tuon reunan näin, mutta se ei aivan toiminut niin kuin suunnittelin. Ihan siedettävän näköiset tuli kuitenkin reunoista, joten ajattelin antaa olla. Mummu vähän haikeasti vilkuili näitä sukkia, joten jos ei näille muuta käyttöä ilmaannu niin saattaapi mennä mummelille joululahjaksi.

Tein aikasemmin myssyn valkosesta Nallesta ja Nalle Taikasta, ja koska lankoja jäi ja tuota taikaa on vaikea mihinkään muuhunkaan yhdistää, tein samaan settiin lapaset vielä. Lapastenkin malli on Susan Anderson-Freedin kirjasta Uudet pohjoismaiset neuleet. 

Minulla oli useampi erilainen kerä sitä Nalle Taikaa ja lapasten puolivälissä sisäistin, että siitä tulee kirjoneuleessa herkästi sekava ja siksi sitä on vähän ärsyttävää neuloa. Tämän oivalluksen jouduttamana päätin neuloa taikalangat heti pois, että eivät mokomat jää lankakaapin perukoille pyörimään.Turvauduin Dropsin Irish dreamiin (erinäisillä muutoksilla), josta on vuosien varrella tullut itselleni vähän luottomalli: nämä oli nyt viidennet tällä kuviolla. Kyllä paria neuloessa alkoi tuntua siltä, että nyt saa riittää sekä lanka että kuvio.

Aloin miettiä joululahjasukkia tälle joululle hyvissä ajoin (kerran niinkin) ja miesten sukat kun isälle piti tehdä, niin turvauduin heti toiseen luottomalliini, jossa tässäkin pieniä muutoksia alkuperäseen. Tälläkin mallilla on tullut väänneltyä kuudet tai seitseemät sukat. Lankana Seiskaveikka raita ja tavallinen musta ja malli löytyy tosiaan täältä.

Kun näitä sukkia nyt tässä taas on tehty muutama pari, niin alkoi kirjoneule kyllästyttää. Halusin tehdä joululahjasukat isoveljelle enkä usko, että se osaa arvostaa kirjoneuletta ja sen paksuutta ja jäykkyyttä. Perussukkia en kuitenkaan aivan halunnut tehdä, joten selailin Novitan sukkalehteä ja sieltä löytyi tällainen malli. Lankana vaalea beige seiskaveikka ja uusi raitaseiskaveikka, josta hetkellisen kiukunpuuskan vallassa katkoin keltaset raidat pois. Mallia en taaskaan malttanut olla muuttelematta vähän. Oli yllättävän hauska neuloa tällaista kuviota ja vähän on semmoinen kutina että näitä tulee vielä toisetkin tehtyä jossain välissä.

To knit -listallani on jo kauan ollut tämmöinen pöllösukka, mutta en ole saanut aikaiseksi näin työlästä kesällä. Kun syksyneuloosi läiskähti naamaan niin ensimmäisenä listalla (keskeneräisten juttujen valmiiksi saamisen lisäksi) oli ehdottomasti nämä. Lanka on vihreää nallea ja jotain käsittämätöntä ruskehtavansinertävänkukertavaa lankakaapin takanurkasta. En oikein ole tyytyväinen lankavalintaan, sillä se minkä piti näyttää pöllöltä, onkin  nyt aivastava avaruusolento. Toisaalta eipä minulla mitään erikoisempaa alieneitakaan vastaan ole.

Meille kotiin tulee vieraita Australiasta jouluksi ja ajattelin, että olisi kiva tehdä niille jotakin joululahjaksi, siispä otin puikoille tietenkin poroja ja sinistä ja valkosta. Tumma sininen on Jannea, muuten langat seiskaveikkaa ja malli löytyy täältä. Oli yllättävän kiva neuloa (paitsi porokuviota) ja näitä tulee varmaan tehtyä vielä toisetkin (ehkä ilman sitä poroa toisaalta).

Piirakkaa

Kesän alussa, ennen kuin lähdin kotiin, tein punaiset piirakkasukat. En ehtinyt kuvata niitä Rovaniemellä enkä tajunnut ottaa niitä kesälaitumille mukaan kuvaamista varten. Toisaalta eipä siitä lopulta ollut haittaa, koska loppukesästä innostuin tekemään vielä toiset. 

Kummissakin sukissa lankana on jälleen kerran seiskaveikka. Mallissa oli niin vähän silmukoita, että tiukkakäsialasena minun piti käyttää järkyttävän suuria puikkoja. Toisaalta sekin oli ihan mukavaa vaihtelua ja tämä malli valmistui kivan nopeasti.

Tämä ohje oli tosiaan Novitan sukkalehdessä, mutta samaa kuviota on kyllä näkynyt monessa blogissa pitkin nettiä, joten ei tarvitse ostella koko lehteä jos moiset haluaa tehdä. 

Lankaa voi aina ostaa lisää...

...vaikka edellisiäkään ei olisi vielä neulottu pois.

Tuli siis tosiaan enemmän tai vähemmän äkillisesti tehtyä Tallinnan matka äidin kanssa. Suunnitelmissa oli jo kauan ollut reissu Karnaluksiin ja kun yhteinen vapaaviikonloppu hämmästytti olemassaolollaan niin pistimme suunnitelma täytäntöön. Olimme molemmat flunssassa ja univelkaisia, joten aikaiset hotelliheräämiset lautalle ja päivän kävely Tallinnassa kyllä uuvuttivat, mutta oli se silti sen arvoista.

Eli lauantai-aamuna hiippailimme hotellilta satamaan ja siitä katamaraanilla pari tuntia Tallinnaan. Olimme lukeneet etukäteen netistä hyvin ohjeet, mutta päätimme silti mennä taksilla. Kolmisen kilometriä taittui nopeasti sillä ja kun saavuimme paikalle, huomasimme, että eihän se näytä enää samalta ku kuvissa. Pyöreä ikkuna ylhäällä oli paikallaan, mutta kuvista tuttu vaalea talo keltaisella raidalla oli muuttunut vinosti laatoitetuksi.

C-rapun löytäminen ei tuottanut meille kummempia ongelmia koska tiesimme, että ei siellä mitään suuria kylttejä kuulukaan olla. Rapussakaan ei tarvinnut vaellella sen kummemmin kun seurasi vain merkkejä. Ovikelloa soittaessa oli sellainen olo kuin olisi menossa johonkin neulojien salakokoukseen.

Ensimmäisellä vilkaisulla iski vähän pettymys. Koko kauppa näytti vain täyteen tungetulta käytävänpätkältä. Vaan eipä pitkästi tarvinnut kulkea kun jo sai huomata, että kyllä jokaisen hyllyn ja käytävän takana on aina vain lisää tilaa täynnä tavaraa. Kun tajunta oikeasti iski, tuli samalla myös  käsittämätön shoppailustressi.

Oli pakko kiertää kahdesti koko kauppa ennen kuin oikeasti pystyi alkaa kasata lankaa koriin. Itselleni tyypillisesti päädyin heti sen kaikista värikkäimmän lankahyllyn eteen ja otin joka väriä yhden. Noh, tuleepa taas värikäs neuletakki niistä.

Jos tätä blogia joku joskus lukisi, saattaisi huomata, että tykkään tehdä kirjosukkia siten, että toinen langoista on itseraidottuvaa. Löysin ihania raitalankoja kyllä paljonkin, mutta yllätyin miten ohuita ne kaikki tuntuivat olevan. Lupasin viedä kaverilleni tuliaisena värikästä sukkalankaa, mutta kun edellämainittu ei neulo seiskaveikkaa ohuemmasta juurikaan, ja käytännössä kaikki oli paksuudeltaan nallen tietämillä, niin en sitten osannut tuoda oikein mitään.

Siellä kyllä teki mieli omaksua tuhat uutta käsityötä ja tekniikkaa, kun kaikkeen oli tarvikkeita. Kangaskoppien tietämillä keksin että olenkin aina halunnut tehdä tilkkutöitä ja villamyttyjen keskellä teki kummasti mieli huovuttaa jotakin nättiä mummuille joululahjaks. Onneksi äityli oli mukana kiskomassa pois liiallisista houkutuksista.

Kaikista hämmentävintä koko kaupassa oli kuitenkin lopulta nappiosasto. Siis miten maailmassa voi olla niin paljon erilaisia nappeja? Sieluni kuoli kun sain ostaa napit vain tuohon värikkääseen tulevaan paitaani, enkä voinut heräteostaa niitä kaikkia sorttimentteja pahan päivän varalle. 

Kaupan pihalla iski jo vähän morkkis, joka onneksi helpotti siinä välissä kun niitä uusia keriään pääsi vähän hiplailemaan hotellilla illalla.

Kuvissa on vain aavistus siitä, kuinka paljon ja miten erilaisia lankakeräsiä (ja muuta roinaa) sieltä lopulta päätyi mukaan. Ostettiin yhteensä neljä kiloa lankaa, josta onneksi vain alle puolet oli omia hankintojani.

Muutenkin Tallinnapäivä oli mukava. Sain turistikrääsäliikkeessä päähäni aina halunneeni turistikrääsämaatuskan ja keskiaikatorilla rakastuin harmaisiin hupullisiin kaapuihin, jota muutamilla oli päällään. Maatuskan sain, kaapua en, sillä en saanut lopulta selville mistä niitä voi ostaa. Tallinna oli tosi kaunis kaupunki, voisin kuvitella helposti asuvani siellä joskus.

Sahalaitaa

Onpas taas ollut aikaansaamatonta pitkän aikaa. Ensin oli koulussa viimiset deadlinet, sitten pakkaus ja kotiinmuutto kesäksi ja veljen ylioppilasjuhlien järkkäystä. Kun olisi lomailu alkanut, sainkin sattumalta työpaikan kesäksi ja nyt on kiirusta pitänyt sitten pari viikkoa.

Vähän on neulominen jäänyt vähälle, siis.

Nyt sitten sain kuitenkin vähän neulottua kun lopettelin kuukausi sitten aloitetut sukat. Nämä hyppivät puikoille kun havaitsin, että pussien pohjille oli jäänyt söpön värisiä minikeriä maijaa ja nallea. Ja saattoi mukana olla jotain muutakin samanpaksuista. Kuva vähän vääristää värejä, esimerkiksi kärjen pinkki erottuu paremmin harmaasta ja oranssi on hiukan kirkkaampi. 

Malli oli omasta päästä, kuuden kierroksen kirjoneule ja vahvistetut kantapäät ja kärjet.

Omien jalkojen kuvaaminen on yllättävän hankalaa.

Pitkästä aikaa jotain valmista

Vähän on ollut koulun kanssa taas kiireitä, eikä muutenkaan keväällä tule neuloskeltua niin paljon, joten päivittelytkin on jääneet vähälle. Nyt sain kuitenkin toiset kainuun lapaseni valmiiksi ja pääteltyä. Tällä kertaa otin seiskaveikalle nelosen puikot ja onnistuin tekemään näistä löysemmät. Käsiala kyllä hiukan kärsi, mutta harjoituksen kannalta. Lankana vaihteeksi tosiaan seiskaveikan jämäset ja ohje yhä se sama Kainuun lapasten ohje vähän muokattuna.

Marisukkaset

Törmäsin tovi sitten eilen tein -blogissa Marimekkosukkiin ja inspiraatio iski. Päätin käyttää jämälankaseni johonkin vähän samantyyppiseen ja aloin vain neuloa. En tiedä tuliko näistä niin marimekot kun kehittelin sitä mukaa kun valmistui, mutta ihan kivat jämälankasukat silti.

Lankana tässä oli taas kerran seiskaveikan ja karisman jämiä sekä muutamia määrittelemättömiä lankamyttyjä. Koosta tuli vähän ihmeellinen, sukat ovat tosi leveät mutta lyhyet. Saa nähdä kenelle tämmöisetkin saa mahtumaan.